High five!

Olen täällä taas! Ette arvaa, miten hienoa, että tuo peukaloilla varustettu emäntäni sai palautettua kirjoitusintonsa. Muutenhan minä olisin tännet skriivaillut yhtä sun toista, mutta kun noi varpaat ei oikein taivu näpyttämiseen...

Minusta on tullut iso tyttö tässä tauon aikana. Mamma sanoo minua gaselliksi, kun olen kuulemma pelkkää jalkaa. Rohkenen olla eri mieltä asiasta, onhan mulla edelleen yksi kappale nenää, yksi suu, kaksi korvaa ja kaksi silmää. Niin ja häntä, se vasta makee kapistus onkin. :)

En osaa sanoa, saanko joulupukilta ainuttakaan lahjaa tänä jouluna... Mikä on harmi, koska haluaisin kovasti nähdä joulupukin ja olisihan se kiva saada joku paketti, kun joulu on ensimmäiseni. Syy tuhmuuteeni paljastuu seuraavassa kuvassa:


Mamma sai toisen maitokulmahampaani talteen!

 Ja seuraavissa kuvissa näkyy tuhmuuteni seuraukset:

Ja näiden kuvien ottamisen jälkeen on jälki vain pahentunut, ikävä kyllä. Eli ihan turhasta en ole huutia saanut. :(

Toisaalta, olen kyllä kompensoinut tuhmuuteni olemalla välillä äärettömän kiltti ja suloinen. Katsokaas seuraavia kuvia:

Enkös vain olekin ihana (ja ainakin kahden joululahjan saamisen arvoinen)?? ;)

Kuviin kun päästiin, niin kuvilla jatketaan. Tiedättekös mitä minun päivään sanomiselle kuuluu? Noh...

...sellaista, että minä osaan nykyään sanoa päivää! Wipii!