Tänä vuonna täytän 1 vee!

Hyvää uutta vuotta, karvaturvat! :D

Elämäni eka joulu ja vuoden vaihtuminen koettu. Joulu oli uusien tuoksujen aikaa, kinkku oli henkilökohtainen suosikkini ja maksalaatikko hyvänä kakkosena. Molempia sain maistaakin (tosin maksalooraa ilman rusinoita, muistakaahan hyvät toverit, että ne on meille vaarallisia).. Mamma sanoi, että vain kiltit lapset saa jouluna lahjoja, joten oletin jääväni tyhjin tassuin. Väärässä olin, sain maistuvaisia lahjoja... Kaikki taitaa olla tosin jo syöty, emän kanssa vedetty siankorviakin niin, että navat raikaa.

Hassu juttu muuten tuo pakettien avaaminen, en mä oikein tajunnut, mitä sille käärölle olisi pitänyt tehdä.

Mamma oli käyttänyt uusiomateriaalia paketeissa. :)

Siinä sitten tuijotettiin ja haisteltiin pakettia numero yksi.

Emä sai omasta lahjastaan heti hyvän otteen...

...ja minä sitten mallia katsomalla otin oman luun pureksinnan alle. :)

Kuin äiti ja tytär, eikö vain? ;)

Ja mun ilmeestä voi varmasti päätellä, miten hyvää se oli. Emästä vois muuten viittä vaille kuvitella, että sillä on peukalot, kun se saa niin hyvin pidettyä noi luut sun muut sälät hyppysissään. Ilmankos se saa niin hyvin kaahittua kaikkea kaikkialta.


Vuoden vaihtuminen sujui rauhallisesti, emä vähän murahteli niille paukuille, mitä ulkoa kuului, mutta mä en välittänyt niistä yhtään. Mamma jo epäilee mun olevan kuuro... Mahtaa liittyä epäilyt mun muutenkin valikoivaan kuulooni. Eihän kaikkea aina tarvitse niin kuunnella?? :) Se olisi sitten vuosi 2011. Hyvä vuosi täyttää yksi vee, jibujee! \o/ Enää puoli vuotta synttäreihin, hahaa! Ja ennen mun synttäreitä saan kiusata mammaa, se täyttää tänä vuonna neljännesvuosisadan. Wanaha!

High five!

Olen täällä taas! Ette arvaa, miten hienoa, että tuo peukaloilla varustettu emäntäni sai palautettua kirjoitusintonsa. Muutenhan minä olisin tännet skriivaillut yhtä sun toista, mutta kun noi varpaat ei oikein taivu näpyttämiseen...

Minusta on tullut iso tyttö tässä tauon aikana. Mamma sanoo minua gaselliksi, kun olen kuulemma pelkkää jalkaa. Rohkenen olla eri mieltä asiasta, onhan mulla edelleen yksi kappale nenää, yksi suu, kaksi korvaa ja kaksi silmää. Niin ja häntä, se vasta makee kapistus onkin. :)

En osaa sanoa, saanko joulupukilta ainuttakaan lahjaa tänä jouluna... Mikä on harmi, koska haluaisin kovasti nähdä joulupukin ja olisihan se kiva saada joku paketti, kun joulu on ensimmäiseni. Syy tuhmuuteeni paljastuu seuraavassa kuvassa:


Mamma sai toisen maitokulmahampaani talteen!

 Ja seuraavissa kuvissa näkyy tuhmuuteni seuraukset:

Ja näiden kuvien ottamisen jälkeen on jälki vain pahentunut, ikävä kyllä. Eli ihan turhasta en ole huutia saanut. :(

Toisaalta, olen kyllä kompensoinut tuhmuuteni olemalla välillä äärettömän kiltti ja suloinen. Katsokaas seuraavia kuvia:

Enkös vain olekin ihana (ja ainakin kahden joululahjan saamisen arvoinen)?? ;)

Kuviin kun päästiin, niin kuvilla jatketaan. Tiedättekös mitä minun päivään sanomiselle kuuluu? Noh...

...sellaista, että minä osaan nykyään sanoa päivää! Wipii!