Minä olen Lovely (rekisterinimeltäni), kutsumanimeni on Rebekka. Bokserineiti, syntynyt heinäkuun puolivälissä (15. päivä) vuonna 2010. Olen siis tämän kesän pentuja. Vielä pieni ja kokematon... Vähän ehkä arkakin. Sisarukseni ovat minua reilusti touhukkaampia, minä tykkään vähän tuumata menoa kauempaa. Minulla on kaksi siskoa ja yksi veli. Erotun (edukseni) sisaruksistani, koska olen väriltäni keltainen. Muut ovat tiikerijuovaisia. Minä tulen emäämme ja muut isäämme väritykseltämme.
Kuvassa olen minä; vähän pienempänä mitä nyt olen. Täytän 2.9. (torstaina) täydet seitsemän viikkoa ja mammani lupasi tulla hakemaan minut kotiin. Minua ei pelota, sillä en mene outoon paikkaan. Pääsen emäni (ja mammani) luokse takaisin! Vietin elämäni ensimmäiset viisi viikkoa mamman, hänen äitinsä ja emäni kanssa. Kun täytimme viisi viikkoa, meidät piti vieroittaa emästä ja tulimme kasvattajamme (joka on mamman sisko) luokse.. Olen spesiaalitapaus, muut sisarukseni eivät pääsekään samaan kotiin, eikä emän luokse. Voi, kuinka minulla on ikävä mammaa, se aina otti niin kivasti syliin ja meni keinutuoliin istumaan. Ja kävinpä pentueestamme ensimmäisenä, elämäni ensimmäistä kertaa, ulkona mammani sylissä. Voi, kuinka se oli jännää!
 |
| Tässä olen tissittelemässä. Maito on rakkautta! |
Mammani, hänen äitinsä (onkos se nyt sitten minun mumma?) ja emä asuvat pienessä pitäjässä omakotitalossa. Puhuvat vain, kuinka helppoa minut on sitten opettaa sisäsiistiksi, kun ei tarvitse juosta neljännestä kerroksesta portaita alas pihalle. Minä en niin korkeaa taloa ole nähnytkään, mutta kuulemma joudun portaiden kiipeämistä jossain vaiheessa opettelemaan... Se liittyy jotenkin johonkin sosiaalistamiseen ja eri asioiden totuttelemiseen. Vähän jännittää, mutta ehkä tämä tästä.
 |
| Kasvattajan luona, ulkoilemassa. |
Kasvattajan luokse tullessamme pääsimme varsinaiseen kommuuniin, sillä meitä vastassa oli kaksi aikuista koiraa ja kahdeksan (8!!!) pentua, jotka ovat meitä viikon vanhempia. Meitä on siis enimmillään ollut 12 pentua. Voin kertoa, että vilinää on riittänyt! Nyt suurin osa noista kahdeksasta pennusta on jo haettu uusiin koteihin... Kaksi tyttöä odottaa vielä uusia kotejaan, mutta kasvattaja on luottavaisin mielin, että heillekin rakastavat omistajat löytyy. Meidän pentueesta kaikki on varattu jo aikoja sitten, minut jo ennen syntymääni. ;)
Siinä varsinainen aloituslaukaus. Odotan innolla tulevaa, mutta tulisi nyt ensin edes se torstai!!!
