Susi lampaiden vaatteissa

Mamma sanoo, että pikku enkelille ilmaantuu iltaisin aina sarvet päähän. Pirunsarvet. En allekirjoita sitä, koska en mielestäni ole pirullinen. Mikä sitten luetaankaan pirulliseksi, mutta mielestäni se ei ole sitä, että pissaan mammaa kiusatakseni jokaisen kynnyksen rakoon ja aina juuri itsipitsi sanomalehden viereen (mutta en vahingossakaan lehdelle). Tai että matkalla talon länsisiivestä itäsiipeen ehtii vauhti kiihtyä noin 22 metriin sekunnissa ja että matkan varrella saatan hieman aiheuttaa melua. Ja siitä en todellakaan pidä, että joka naisen intohimo, kengät, kielletään minulta tyystin. Jos mamma on nainen ja rakastaa kenkiä niin miten se eroaa siitä, että minä olen nainen ja rakastan kenkiä?? Varsinkin mokkanahkaiset on niin herkkua, etten ole parempaa satopriääniä maistanut koskaan! Okei, meillä on mamman kanssa ehkä hieman eriävät mielipiteet kenkien käyttötarkoituksesta. ;) 
  

Rentoutunut?

Minä voin kyllä mainita, jälleen, parikin asiaa jotka vasta pirullisia on! Ensimmäisenä mainittakoon sana EI. Voe helevata, mitään ei saa tehdä kun jo raikaa tuo maaginen sana, jolla pitäisi muka olla jotain vaikutusta meikäläiseen. Vähänkin kun meinaa haukata hyllyn kulmaa niin ei, kun taas raikaa. Turhauttavaa! Viikonloppuna sain tosin touhotettua, kun oltiin mamman kans kaksistaan kotona ja mamma yöt töissä = nukkui päivät. Sain vapaasti mennä kenkätelineelle, maistaa punottua koria ja Twilightin kulmaa.

Toinen juttu on kynsien leikkaaminen. Perhana kun mua on siunattu aika vahvalla mammalla, se sai pidettyä mut aloillaan vaikka kuinka rimpuilin. Ja vielä ennakoi mun yllätyshyökkäykset eri suuntiin. Nälli likka.

Ja sitten, hihna ja panta. Ei tällaisia pieniä luojan luomia ole tehty liikkumaan narun pätkän jatkeena, meidän täytyy päästä liitämään vapaina! Ja arvatkaa, mikä sana kuuluu kun yritän purra remmiä poikki? Niinpä.

Peloton vahtikoila. Mul mul!

Yksi juttu meillä kyllä on mamman kanssa, joka meitä yhdistää: halu päästä oman pihan rajojen ulkopuolelle. Mamma taitaa olla yhtä kyllästynyt tonkimaan meidän pihaa ku minäkin. Postilaatikolle meneminen tien toiselle puolelle oli sekin jännää jonkun aikaa, mutta nyt tekisi mieli päästä vielä vähän pidemmälle. Tuolla on niin paljon kaikkea mielenkiintoista, mitä ei meidän pihasta löydy. Paitsi että mamma on nyt kahtena aamuna ollut ihan onnessaan tontin rajalta löytyneestä kärpässienirykelmästä. Näyttää kuulemma niin suloiselta. Minäpä kerron mikä on suloista; pusut on suloisia, samoin halirutistukset. Koiranpennut on suloisia, ja jopa ruoka on suloista mutta ei totta vie sellaiset tatit ole suloista nähneetkään! Pthyi!

Tarkkaavaisena

Nyt onkin muuten sitten kaikki 12 pentua (minun sisarukseni ja mamman siskon koiran 8 pentua) myyty. Viimeinen lähti omaan kotiinsa viime viikonloppuna. Lyyli olikin pariin kertaan täällä mun kaverina (siitä oli kuvakin edellisessä postauksessa) ja meillä oli tosi hauskaa. Ajatelkaas: 12 pientä bokserinalkua levittäytyneenä ympäri Suomea. :) We will rule the world, muahhahhaa!