Olen kotona!

Eilen oli tähän astisen elämäni jännittävin päivä: mamma haki minut kotiin! Hän tuli oman mammansa kanssa kasvattajani luokse noin 12.30 ja otettiin siinä sitten valokuvia minusta ja sisaruksistani + kahdesta vielä kasvattajalla olevasta toisen pentueen pennusta. Kasvattaja sanoi minulle, että pitäisi pysyä paikallaan, kun olen hänen tuleva showkoiransa, mutta en kai minä nyt malta paikoillani seistä kun voi juosta ja juosta ja juosta! :)

Automatka oli sekin aluksi jännittävä juttu, mutta todettuani että tätä juttua olen tehnyt ennemminkin, rupesin nukkumaan. Mamman sylissä on hyvä koisata. Autolla olen mennyt jo aika monta kertaa. Heti syntymäni jälkeen menin autolla kasvattajan luo, sitten saman päivän (vai seuraavan, en nyt muista) aikana emän kotiin, viiden viikon ikäisenä kasvattajalle ja kuuden viikon ikäisenä kävimme eläinlääkärisetää katsomassa. Siinä on aika paljon autoilua 7-viikkoiselle koiranpennulle, eikös vain? ;)

Kotona olikin monta kivaa nurkkaa koluttavana ja ihania sähköjohtoja! Harmi vain, että mamma ne ottaa joka kerta suusta pois ja tänään se tuli kauppareissulta kotiin jonkun ihmeen putken kanssa ja sitten se meni ja piilotti ne johdot sen putken sisään. Onkos siinä nyt mitään järkeä??

Emän kanssa menee hyvin. Kova se on leikkimään, ei se tuollaanen ollut silloin kaksi viikkoa sitten. Mutta mamma ja mumma sanookin, että entinen Manta on tullut takaisin. Minä en entisestä emästä tiedä, tiedän vain nykyisen ja se on maailman paras! :)

Eka yö meni jotenkuten... Mitä nyt puolessa välissä yötä heräsin ja sitten kun yritin ihan pienellä äänellä ulvoa niin ei kukaan tullut katsomaan. Sitten ulvoin vähän isommalla äänellä eikä vieläkään mitään. Sitten kuulin, kun mamman puhelin soi ja ilmeisesti mumma soitti toiselta puolelta taloa, että minä pidän meteliä. Sitten mamma tuli ihan unisena, kaappas mut syliin ja mentiin ulos. Sitten touhasin kotvasen ja taas nukuttikin makeasti puoli yhdeksään saakka.

Tiedättekö muuten, mikä on sähköjohtojen ohella kivointa koko kodissa? Sängyn alusta! Sehän on ihan mieletön paikka, pimeä ja ahdas ja mikä parasta: mamma ei näe sinne kovin helposti. Hahaa!